Suunsa kiinni pitamisen taito

Tassa tulee nopea postaus. Ymmarsin toissapaivana, kuinka tarkeaa on aina toisinaan pitaa ajatukset itsellaan. Varsinkin, jos matkustaa yksin voi helposti kayda niin etta saa olla ihan tosi yksin.

Istuin iltaa hollantilaisen Jeffin (sen oikea nimi kirjoitettiin Geert, mutta kun se sanoi sen vain jonain kurkkuaanteena johon en kyennyt kutsuin sita sen toisella nimella) ja englantilaisen Tobyn kanssa. Jeff koulutti Amsterdamin lentokentan henkilokuntaa tunnistamaan terroristeja (!!??) ja Toby oli menossa tekemaan tutkimusta jenkki-merisotavaki-mikasenyton-tyypeille siita, kuinka olisi mahdollista kayttaa budhhalaista meditaatiota post-traumaattisen stressin ehkaisyssa.

Uskon olevani kuitenkin lahempana aikuisuutta kun nyokkailin natisti Jeffin kertoessa kuinka niita terrorosteja nyt oikein tunnistetaan, myhailin kun keskustelu siirtyi siihen "miksi miehet ja naiset on ihan erilaisia" ja vain vahan vastustelin kun itsepuolustus-keskustelun ohessa pojat vihjasivat etta ehka haluaisin puhua kukista ja koiranpennuista.

Taman sanottuani, ne oli oikeasti kaikin puolin tosi hyvia tyyppeja ja enimmakseen puhuttiin asioista, joista kaikki voi olla samaa mielta. Kuten etta jenkit on tyhmia. Valilla vaan tajuaa, ettei kannata joka kerta alkaa jauhaa kaikesta.

Totta kai muistin jossain vaiheessa kertoa opiskelevani naistutkimusta. Vastaukseksi sain hyminaa ja "niin siis etta naiset on hyvia ja miehet pahoja?". Niin.