Festareita, ruokaa ja irlantilaisia

Jaa etta mihinkohan sitten jain viimeksi? Kaiketi olin matkalla Chiang Maihin. Sehan oli kertakaikkiaan hieno paikka, jotain tsiljardi temppelia. Kaiken hyvan lisaksi meneillaan oli Loy Krathong -festivaali siella oloni aikoihin.

Festarit liittyvat ilmeisesti Siddharta Gautamaan seka sadekauden paattymiseen. Iltaisin tyypit lahetti ilmaan sellaisia valkoisia paperisia lampunvarjostimen nakoisia juttuja, jonka alle laitetaan tuli ja sitten se nousee ilmaan. En yksinkertaisesti osaa kuvailla miten uskomattomalta nayttaa, kun musta yotaivas on taynna leijuvia tulipalloja. Niita nousi jatkuvasti ilmaan joka puolilta kaupunkia, joten se oli enemman valopalloja kun olen nahnyt kirkkaimmalla tahtitaivaallakaan. Myos mina ostin yhden ja lahetin sen ilmaan. Niihin sai kirjoittaa juttuja joten kirjoitin omaani Martti Palo isan viikko sitten kuolleen veljen muistoksi (lupasin tehda jotain, isa. Se oli hyva juttu).

Eilen oli paatapahtuma, jolloin jokeen laskettiin koreja joissa oli kynttiloita, suitsukkeita, kukkia ja mahdollisesti muuta salaa. Tarkoitus on kai kiittaa jokea sateesta (mun mielesta sen tyontaminen tayteen tavaraa on vahan kyseenalainen tapa, mutta mitapa mina tiedan) seka luopua negatiivisista tuntemuksista. Lisaksi kaikkina paivina jengi ampua holtittomina ympariinsa ilotulitteita, papaatteja ja sen sellaista. Varsinkin joenvarsitapahtumassa aloin olla hieman kauhuissani joka puolelta ympariinsa sinkoilevia asioita. Juhlat alkoivat sunnuntaina ja jatkuvat viela tiistaihin tai keskiviikkoon.

Olen huomannut, etta ihmisiin taytyy oppia tutustumaan. Elika siis paasta yli sen tunteen ettei kehtaa menna puhumaan tuntemattomille. Mun guesthouse Chiang Maissa oli aivan mahtava (ja halpa, huone maksoi vaan 120 bahtia/yo, eli vahan yli 2e), ja pullollaan kaikkia kivoja tyyppeja - enimmakseen irkkuja ja englantilaisia. Joten tuppauduin taman yhden irkkuporukan seuraan ja meilla oli oikein hauskat nelja paivaa. Porukka koostui Sandrasta ja Davesta (pariskunta), Mikesta ja Fiachrasta (kaksi maailman hassuinta heppua joiden puhetta oli hetkittain hankala ymmartaa) seka Petesta (takkupainen poika joka pelkasi kuollakseen ilotulitteita), seka erinaisista muista seilaajista. Ja hitto soikoon nuo irlantilaiset joivat olutta. Tanaan lahtiessani aamulla kymmenelta tanne Paihin, missa nyt olen, Mike ja Fiachra istuivat guesthousen terassilla, olivat palanneet baarista puoli tuntia aiemmin. Tuli kiistatta mieleen Merri ja Pippin. Itse olen pyrkinyt ottamaan vahan iisimmin, mutta kaipa jonkinlaista kaljamahaa olen saanut kasvatettua.

Sunnuntaina olin thai-ruoanlaittokurssilla. Se oli mahtia. Meita oli yhdeksan ja jokainen valitsi seitsemasta eri kategoriasta yhden kustakin, eli teki siis seitseman ruokaa. Esim. yksi alkupala, yksi keitto, yksi currytahna (vaihtoehtoja vihrea, panang, punainen jne). Ja koska meita oli sen verran monta, kaikki vaihtoehdot tuli tehtya joten nyt olen nahnyt miten niitakin joita en itse valmistanut tehdaan.

Talla hetkella olen Paissa, hieman Chiang Maista pohjoiseen (tai ehka luoteeseen?). Tama on tallainen pieni hippila, ehdottomasti turisti-mesta, mutta sellainen hippi-turisti. Joten taalla on paljon bambumajoja joissa asua ja erilaisia aktiviteetteja. Lahistoilla on vesiputouksia ja kuumavesilahteita. Tulin tanne aamupaivalla ja Sandra ja Dave juuri hetki sitten. Taalla mun olisi tarkoitus opetella ajamaan skootterilla, koska liikennetta ei juuri ole - lukuunottamatta turisteja skoottereillaan - joten se on turvallista. Lisaksi mihinkaan nahtavyyksille ei oikein paase muuten. Isa ja aiti: olen varovainen ja kaytan kyparaa.

Ai niin viela, kuvia ei ole vielakaan tulossa, koska n. kaksi viikkoa vanha kamerani lakkasi toimimasta taysin omasta tahdostaan. Paskan moivat. Katsotaan jos saisin sen vaikka korjattua jossain. Taalta perjantaina yojunalla takaisin Bangkokiin ja sitten Koh Taolle (tms.).