Pariisi-kliseitä

Saavuin eilen aamulla. Pariisi näyttää niin Pariisilta että se on huvittavaa. Hypättyäni juna-asemalta tulevasta bussista nauroin hiljaa ääneen kulkiessani ohi patonkia kanniskelevien ihmisten, juustokauppojen, pienten puistikoiden, ranskalaisten parvekkeiden, kahviloiden ja leivospuotien. Vuokraan huonetta suomalaiselta taidemaalarilta (koska kuinkas muuten Pariisissa voisi olla, jos ei taiteilijan luona?) jonka ateljee-asunto on aivan Pere Lachaisen hautausmaan vieressä. Näkymä parvekkeelta on vitsi: Eiffel-torni, Notre Dame, Pompidou-keskus, Riemukaari ja Sacre Coeur. Ikään kuin kaikkien turistien mielikuvat Pariisista olisi laitettu pieneen pakettiin ja räjäytetty tämän kuvataiteilijan asunnon eteen.

Tässä lyhyt tiivistelmä olosuhteista täällä. Nyt siirryn ulos (olen kahvilassa) juomaan viinilasini tyhjäksi jonka jälkeen ehkä palaan asunnon parvekkeelle tuijottelemaan Eiffelin iltavaloja. Taiteilija lupasi laittaa viinin jäähtymään.