Juttuja-

-jotka olen ihan kokonaan unohtanut mainita:

Taalla on vuosi 2552. Se on jannaa. Kaikissa turistijutuissa kylla lukee 2009 tai 2552/2009, mutta ihan joka paikassa sita ei ole vaihdettu. Kavin temppelissa, josta kerrottiin etta se on rakennettu jo joskus 2050. Olin hetken sangen hamillani.

Annan kanssa paasimme Bulgaria-Romania -matkalla tarinankerronnan makuun. Joten taytyyhan tuota hienoa perinnetta pitaa ylla. Ja ketkas yleensa ovatkaan antoisampaa yleisoa aloittelevalle satutadille kuin amerikkalaiset. Poytaamme Chiang Maissa istui eras amerikkalainen heppu, joka kuullessaan mun olevan suomesta kehui vuolaasti meidan hienoja vuonojamme. Varoen vihjasin, etta "ei, nyt puhut Norjasta". Vaan eivatko kaikki Skandinavian maat ole kokolailla sama asia, pohti ystavamme siihen. No, tottahan toki ovat, kerroin. Itseasiassa varsinaisia valtiorajoja ei ole, meita erottaa vain eri uskonnot. Ja hieman eri elinkeinot, jatkoin. Esim: Suomessa kasvatetaan jaakarhuja. Ei tosin siella, mista mina tulen, Etela-Suomesta, mutta pohjoisessa. Nailla jaakarhufarmeilla karhuja lypsetaan ja jaakarhun maito onkin kallista herkkua meilla suomessa. "Eiko se ole kamalan vaarallista?", paivitteli setamies. Voi on, kerroin. Se onkin hyvin arvostettu ammatti, lisasin viela. Tassa kohtaa Sandra ja Fiachra nauroivat partaansa niin kovaa etta itkivat. Ahhahaa, se oli lystia.

Sitten viela: eilen soin heinasirkkoja. Ne olivat oikeastaan aika hyvia.

Ja: kamera toimii taas. Se kai lepasi? Joku israelilainen tyyppi mun guesthousessa halusi katsoa sita ja se vaan meni paalle. Valittua kansaa totisesti, sano.

Olen nyt Bangkokissa ja seuraavaksi jatkanen Laosiin. Tarkoitus oli menna Koh Taolle, mutta ilma estaa. Yritan paasta sukeltamaan viela joko Vietnamissa (menisin sinne ennen tapaamista Swatin kanssa), tai sitten vaan joku paivan koesukellus Kambodzassa, ettei muun koorin tarvitse odottaa mua neljaa paivaa.

Heippahei.