Olisin niin hyvä rikas

Alut on tärkeitä. Siksi on hyvä, että tämä matka alkoi ykkösluokassa. Olin kai viimeksi saman päivän aikana miettinyt, etten ehkä kuulu siihen maailmankaikkeuden lempilasten joukkoon, joiden osaksi toisinaan tulee asioita kuten siirto ykkösluokkaan. Tällaista tiettävästi tapahtuu muuallakin kuin elokuvissa. Se vain tuntui kai jotenkin liian satumaiselta osuakseen omalle kohdalle. Kai olen ajatellut olevani enemmän Aku kuin Hannu. 

Helsinki-Vantaa oli snadissa kaaoksessa, jonkin sortin tietoliikennekatkos + hiihtolomat. Näin ollen kun virkailija portilla ilmoitti, että minut on jouduttu siirtämään näin jo itseni jonkin tolpan takana lihavan lapsiperheen keskellä. Kun hän viivasi paikkanumeroni yli ja kirjoitti päälle "1L" tarkat sanani taisivat olla: "Ootsävittutosissas?!"

Tilaa oli kuin kalliolaisyksiössä. Ennen lähtöä tarjottiin shampanjaa, sitten tuotiin menut ja viinilistat. Istuimessa oli hieronta ja se taittui sängyksi. En missään vaiheessa malttanut katsoa leffoja, oli liian kiire fiilistellä. Ainoa asia, mikä harmitti oli se, etteivät jalkani ole pidemmät. Sellaisetkin olisivat mahtuneet hyvin. Yöllä havahduin turbulenssiin ja muistan vain ajatelleeni, että: "Ihan sama, jos pudotaan, kunhan ette herätä, on niin miellyttävää".

Joku ehkä ajattelee, että teen tästä nyt turhan suuren numeron. Ihan sama. Asiat on juuri niin isoja kuin millaisina ne näen. Useimmiten hyvin suurina, siis.

Kaikin puolin hyvä startti. En varsinaisesti usko karmaan ja universumiin ja sen sellaisiin, mutta silti haluan ajatella, että tämä oli universumin sovitteluyritys viimeaikaisesta kohtuuttoman pahasta mielestä, sekä lupaus reissua varjelevasta hyvästä karmasta. Tai jos ei lupaus niin ainakin jonkinlainen ehdotelma. 

Perillä ystävällinen bisnesmies antoi minulle fast lane -korttinsa ja menin tarkastuksista läpi viuhuen. Hotellilla painuin uima-altaalle odottamaan Ellaa. Sinne hän saapui, kuinka ihanaa!

Reseptini jetlagiin on nyt selvä, se on kolmiosainen:

-ykkösluokka, jotta voi oikeasti nukkua

-perillä ystävä, jotta on tekemistä ettei tule mentyä kohtalokkaille päiväunille

-vahvaa melatoniinia, jotta ekan yön voi nukkua. 

Tähän olisi kai hyvä lopettaa eka postaus. Nyt istun lentokentällä ja odotan lentoa Jakartaan. Saan tämän siis internetsiin joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Ehkä kirjoitan sitä ennen toisenkin, onhan Bangkokista vielä paljon kerrottavaa. Esim. siitä, mitä voi käydä jos rakastaa seafoodia ja katukeittiöitä, sekä kaikenmaailman jorinaa siitä, miksi matkustan. 

Mutta nyt mä taas matkustan, ja se on parasta!