Kuulumisia

Kuten arvata saattoi, kirjoittamisen tahti hidastui tänne päästyäni. Yksi syy on toki se, että nettiä kämpillä ei vielä ole ja runosuonen pulputessa en vaan jaksa juosta nettikahvilaan. Täällä ollessani käy usein niin ettei ole mitään sanottavaa. Mutta yritetään, jos ihan vaikka kertoisin miten asiat tällä hetkellä ovat.

Saavuin Granadaan viime tiistaina. Täällä on vielä ihan kesä, päivisin yli 30 astetta, yöllä laskee jo jonnekin 18:aan. Keskiviikon kuljin ympäri kaupunkia etsimässä asuntoa - ilmoituksia on joka kadunkulmassa joten tarjonnasta ei ole pulaa. Granada on suurin Erasmus-kaupunki Bolognan jälkeen. Jo tiistaina olin sattumalta päätynyt katsomaan yhtä asuntoa: Tutkin talon seinään liimattua ilmoitusta ja tyttö talon parvekkeelta huusi katsomaan kämppää. Huone oli pieni ja hämärä, kuten muukin asunto, mutta kämppikset olisivat olleet espanjalaisia mikä toki olisi helpottanut kielen oppimista.

Keskiviikkona kävin katsomassa kolmea kämppää ja lopulta kisa tiivistyi kahden välille. Päätöksen tein jo saman päivän aikana, eli hostellissa jouduin asumaan vain yhden yön. Ensimmäinen kilpailija sijaitsi Albayzinissä, Granadan vanhimmassa kaupunginosassa mäellä jonka uumeniin pääsee pitkin kapeita kujia. Kaunista kuin missä. Talo oli upea koloniaalishenkinen asia sisäpatioineen ja valtavine puuovineen. Huone oli taas pieni mutta siellä oli ranskalainen parveke. Ongelma kämpän suhteen oli se, että talossa on kahdeksantoista asuntoa, joista suuressa osassa asuu tällä hetkellä kielikurssilaisia. Muutaman viikon kuluttua he lähtevät, eikä ole tietoa siitä, minkälaista porukkaa tilalle muuttaa. Lontoossa asuessani kavereita ei ihan sairaasti ollut ja olin hetkittäin hieman yksinäinen. Se ei ole kivaa. Tästä huolimatta hieman surettaa, luulen etten koskaan tule asumaan kolonialistimuijana noin kauniissa talossa. Ei niitä Suomessa ole.

Kämppä johon kuitenkin lopulta pääsin sijaitsee sekin ihan lähellä Albayziniä, kokolailla Granadan keskustassa. Huoneeni tässäkin asunnossa on pikkuriikkinen eikä yhtään parveketta, mutta olohuoneessamme niitä on kolme ja lisäksi aivan meidän yläpuolellamme on kattoterassi vapaassa käytössämme. Lopullinen ratkaisu syntyi ennen kaikkea siitä, että kämppikset, italialainen Giulia ja ranskalainen Ann-Sophie, vaikuttivat heti mukavilta ja vaikka eivät natiiveja olekaan ainoa yhteinen kielemme on espanja.

Niin, tuo kieli. Huh. En ole viikkoon juurikaan käynyt keskusteluja muilla kielillä. Sanavarastoni on niin puuttellinen, että kielellinen ilmaisuni rajoittuu usein lauseiden alkuihin. "Nyt aion...", "Haluan...", "Pitäisikö meidän..." ja sitten paljon huitomista. Ymmärretyksi tulee näinkin, mutta olo on melko kehitysvammainen. Sanapippelöinti on täysin mahdotonta, niin myös minkäänlaisten sävyjen tahi ironian saaminen lauseisiin. Keskustelut ovat aika käytännönläheisiä, abstraktit ajatushaahuilut joutuvat toistaiseksi pysyttelemään pääni sisällä.

Vaan ehkä myöhemmin on helpompaa. On toki olemassa suuri riski, että seurassa jossa kukaan ei osaa espanjaa oikeasti hyvin tulemme kehittäneeksi kielen jolla on ehkä vain jonkin verran tekemistä espanjan kanssa.

Huomenna on infotilaisuus laitoksella, mutta luennot alkanevat vasta viikon kuluttua. Lisäksi olen yrittänyt selvitellä josko voisin jäädä tänne koko lukuvuodeksi, kielen oppiminen kunnolla vaatisi varmasti vieläkin enemmän. Toistaiseksi vastaus Helsingin päästä on ollut että yleensä Granadassa ollaan vain puoli vuotta, mutta asiaa selvitetään. Lola, koordinaattori täällä sanoi että tottakai sopii. Niin että katsotaan nyt.

Kuvia laitan sitten kun saadaan se netti. Vuokraemäntä hoitaa asiaa, mutta pitänee varautua ainakin kuukauteen. Se muija muuten käy meillä harva se päivä. Miksi?! "Pitää siivota ja seinille ei sitten saa kiinnittää mitään." Harmi etten oikein ymmärrä espanjaa.