Saatanallinen simpukka

Ehdin hyvin toiselle lennolle, ja täällä istun. Jakartan lentokentällä kaikki meni niin vauhdilla, että aikaa olisi jäänyt vaikka mihin. Siinä hötkyillessä mun American Apparellin suuri musta tuubihuivi jäi koneeseen, ja tämä on asia, joka on harmittanut hieman suhteettomalla intensiteetillä. Ehkä on nälkä. 

Nämä kyseiset lennot -  toki lennot ylipäänsä aina - on vähän jännittäneet meikää. Täkäläisiä kun kai tippuu hieman enemmän. Oli kuitenkin rauhoittavia mukana, joten meno on aika "no woman, no cry".

Jos jotain vielä Bangkokista. Kattouima-altaasta otettiin kaikki irti. Käytiin thai-hieronnassa, joka oli sitä oikeaa runtelemista. Tuntui kuin tämä henkilö olisi yrittänyt mennä mun selästä läpi. Just hyvä. 

(Nyt alkoi himmee turbulenssi, yök.)

Edellä mainittujen lisäksi muun muassa matkattiin jokilaivalla ja käytiin chinatownissa fiilistelemässä kiinalaista uutta vuotta. Siellä syötiin myös hyvää seafoodia. Raflaan jaettiin jonotusnumeroita ja odotus kesti kolmisen varttia. Vaan oli sen arvoinen. Lukuunottamatta erästä snadia miinusta. Siihenkin paratiisiin oli luikerrellut käärme. Tai simpukka. Herkullisten yksilöiden joukosta suuhuni sattui eräs, jonka maku muistuti lähinnä sitä, miltä kostean kuumassa ilmassa kauan seisseet roskikset (täynnä tyhjiä kalakastikepulloja?) haisevat. Nielaisin (miksi?!). Ella tiesi kertoa, että ruokamyrkytyksen oireet alkavat yleensä n. kuuden tunnin kohdalla.

Chinatownista suunnattiin himmeän pilvenpiirtäjän katolla olevaan koktailbaariin tapaamaan Elsaa ja Sonyaa. Aivan upeeta. En ehkä ole koskaan ollut fyysisesti niin korkealla. Tai siis rakennuksessa. Näin uskoisin. 

Siinä n. kuuden tunnin jälkeen ihanasta seafood-ruuasta mulla alkoi vahva etominen. Sitä seurasi melko raivoisa koko yön kestävä oksentaminen. Mutta ei siinä ihmeempiä, aamulla en enää oksentanut ja sain vähän aamiaista alas. Harmillinen insidentti, mutta ei tunnu paljon missään. Kert nyt on hyvä meno. Sitäpaitsi: tarinoita, tarinoita, ja ne on tärkeitä. 

Seuraavana iltana törmättiin supermässyyn baariin. Mutta koska nyt tuli lentskariruokaa, eikä tämä tapahtumien kuvailu muutenkaan enää huvita niin lopetanpa tähän. Laitan vaikka vähän kuvia. Ja kerron kaikille kivoille juttuja lisää ihan livenä. 

Yövyn tulevan yön Manadossa ja siitä jatkan Pulau Bunakenille sukeltamaan. Tästä eteenpäin tiedän tosi vähän mitään mistään, mutta sekin on just hyvä.