All good things come to an end

Meika istuu Bangkokin kentalla ja odottelee konetta lahtevaksi. Valtaisa tunnemosso paalla. Mita tasta kaikesta oikein osaisi ajatella? Yksin matkustamista suosittelen kaikille. Ehdotan jopa pakolliseksi henkisen kasvun edistamiseksi.

Loppumatkalla blogin paivittaminen jai, tassa pienta tiivistelmaa:

Saarelta matkattiin paakaupunkiin elikas Phnom Penhiin. Se oli sangen oiva paikka. Lahinna kaveltiin ja katseltiin. Tuol Slengissa tuli kaytya - jotka ovat paikan nahneet tietavat ettei siita oikein osaa eika pysty mitaan sanomaan. Khmer Rougen vankila ja kidutuspaikka, jossa on ahtaiden sellien lisaksi Pol Potin ja kumppaneiden tarkkan dokumentoinnin ansiosta huonetolkulla kuvia sinne paatyneista.

Kambodzan viimeinen etappi oli Siem Reap ja kaksi paivaa mieletonta temppeliporinaa. Kambodzasta loytyy hurjia vastakohtaisuuksia kidutuksista, lankkareille suunnatuista ampumaradoista, lapsiprostituutiosta ja valtavasta koyhyydesta aina maailman upeimpiin uskonnollisiin rakennelmiin ja Robinson Crusoe -saariin.

Lopuksi palattiin jalleen Bangkokiin. Siita kaupungista tykkaan aina vaan enemman. Maattiin uima-altaalla, otettiin iisisti ja ma kiertelin hieman futuristisia ostoskeskuskomplekseja ja ihailin kreisia Thai-muotia. Hullut leikkaukset kunniaan!

Swati jatkoi matkaansaa Intiaan eilen aamulla, pojat Suomeen illalla ja mina seuraan perasta nyt.

Yritan viela kotoa kasin paivitella tanne joitain kuvia matkan varrelta.

Lopuksi viela: Matkustakaa, hyvat ihmiset.