Dude-cruise ja Saigon

Swati liittyi seuraani viime viikon keskiviikkona Hanoissa - Finnairin lakosta ja siita aiheutuneista saadoista huolimatta. Matkatavarat toki jaivat Helsinkiin, josta odotimme niita saapuvaksi kuin kuuta nousevaa parin paivan ajan. Ihmeita tapahtuu ja matkatavarat loysivat perille hotelliimme. Nama muutamat paivat kavelimme ympari kaupunkia suorittamatta virallisia nahtavyyksia (museoita) - jopa seta Ho Chi Minh sai levata rauhassa mausoleumissaan ilman meidan uteliaita silmaparejamme. Vietnam naytti jalleen kerran lisaa upeita puoliaan. En edelleenkaan osaa nimeta tarkkoja asioita miksi niin kovasti pidan tasta maasta, mutta voi etta kun pidan. Se lienee monen seikan summa.

Lauantaina lahdimme Hanoi Backpacker's Hostelin jarjestamalle reissulle Halong Baylle kolmeksi paivaksi. Emme itse siis yopyneet kyseisessa majatalossa, mutta olin jostain lukenut puoltavia kommentteja retkesta. Halong Bay on Vietnamin rannikolla sijaitseva alue, joka on upeiden kalkkikivisaarien taplittama. Lahes jokainen hotelli ja turistikoju jarjestaa yhden-kolmen paivan kestoisia matkoja sinne, jotka vaihtelevat niin hinnaltaan kuin laadultaankin ja kunnollisen matkanjarjestajan loytaminen on varsinaista neulan etsintaa - sielta suovasta. Halvalla voi varmasti loytaa itselleen risteilyn jolla saa viettaa yonsa kauhoen vetta laivan pohjalta ja potkien rottia sivummaksi, kun taas rikkaat saavat viettaa aikaansa luksusristeilylla. Meidan matkamme oli jotain talta valilta. Lisaksi matkaa valitessa huomioon tuli ottaa se, minkalaisessa seurassa haluaisimme paivamme viettaa. Moni tapaamani matkaaja oli kertonut Halong Bayn kauneudesta, mutta valitellut elakelais-matkakumppaneiden ja sisaanpainkaantyneiden avioparien henkista etaisyytta. Backpacker's Hostellin vaki taas tulisi kiistatta olemaan nuorta, mutta pelkasimme valtalaisia "Awesome, dude!!!!" ja " Party on, dude!!!!" -heppuja. Vaan paadyimme jalkimmaiseen.

Matkaan kuului kuljetus Halong Baylle josta siirtyisimme puiseen laivaan ja silla suuntaisimme kohti Halong Bayta. Lisaksi ensimmainen yo kuluisi laivassa, ankkuroituna Baylle. Toisena paivana meidat siirrettaisiin pienelle kaukaiselle saarelle (joka oli omaperaisesti nimetty Castaway Islandiksi) seuraavaksi paivaksi ja yoksi. Komas paiva olisi taas lahinna matkapaiva takaisin Hanoihin, toki edelleen ensin laivassa kauniissa maisemissa.

Lauantaina siis suuntasimme kohti merta. Neljan tunnin bussimatkan paasta paasimme laivallemme (ihana puinen laiva ja luksusta minun mittapuussani) ja lahdimme seilaamaan. Halong Bay oli juuri niin kaunis kuin olin kuvitellut ja upeampikin. Istuimme laivan kannella aurinkotuoleissa kylmat kaljat kadessa ja tuijottelimme mykisyneina ymparillemme, milloin emme hihitelleet onneamme. Matkaseura oli myos - pienen eparoinnin jalkeen - oikein mukavaa. Sukupuolijakauma oli noin 5-30 (me vahemmistossa), joten dude-cruisehan se oli, kuten Swati asian laittoi. Vaan jos paattaa etta hyva siita tulee, niin nain myos kay.

Paivan aikana saimme mielettoman lounaan ja muuten vain kollimme kannella. Iltapaivasta ankkuroiduimme ja ennen kajakointiretkea rohkeat hyppivat laivan kannelta mereen. Minun, tottakai, taytyi housut tutisten kokeilla, Swati tyytyi ottamaan kuvia. Intopiukkana lahdimme muiden mukana kajakoimaan, molemmat autuaan tietamattomina siita miten koko homma toimii. Kaikki lihakset huutaen ja vankasti joukon hannilla pysytellen me kuitenkin selvisimme tasta urheilusuorituksesta ja kavimmepa jopa katsastamassa kelluvaa kalastajakylaa - siis tyyppeja joiden talot olivat hokkeleita veden paalla. Illalla taas syotiin hyvin ja heittaydyimmepa hetkeksi mukaan juomapeliin - jokaisen hostellihengarin paivan huippuhetki.

Seuraavana paivana meidat heratettiin saalimattoman aikaisin ja kuljetettiin saarelle. Se oli totisesti castaway island - lahinna vain yksi pieni ranta, jota ymparoivat korkeat vuoret, eika ketaan muuta kuin me lahimaillakaan. Asumuksina meilla oli pienet majantapaiset, eli lattia ja katto, seka patja ja hyttysverkot, seinia ei ollenkaan. Ja mikas sen parempaa kuin nukahtaa paivaunille katsoen merta jalkojen juuressa.

Toinen paiva meni pitkalti vaan ollessa. Swati nukkui paljon, mina hieman kokeilin vesiaktiviteetteja. Tama tarkoittaa, etta laitoin pelastusliivit paalle, kavin makaamaan valtaisalle vesipatjalle jonkun toisen kanssa ja sitten pitelin patjassa olevista kahvoista minka pystyin kun meita vetava moottorivene kurvaili villina tarkoituksenaan pudottaa meidat onnettomat kyydista. Ihan hauskaa, vaikka vahan pelotti.

Illalla syotiin mieleton bbq-illallinen. Taman jalkeen muu seurue taas intoutui juomapelaamaan, me makasimme vieressa riippumatoissa, jauhoimme ja nauroimme muille. Myohemmin illalla mekin liityimme mukaan harvenevaan joukkoon ja osallistuimme mm. limboamiseen ja yhdellajalallaseisomiskilpailuun (jossa Swati oli mainio, mina parjasin paremmin limbossa). Kaikista peloista huolimatta viihdyimme matkaseurueemme kanssa (poikkeuksia lukuunottamatta, tietysti) oikein hienosti. Kun huomaa heiluvansa tyytyvaisena sombrero paassa paikallisen baarimikon nauraessa, tietaa olevansa todella syvalla dudeilussa.

Komas paiva eli maanantai meni hyvin, kokolailla kaikki valimatkat nukkuen. Lentomme tanne Saigoniin lahti aikaisin tiistai-aamuna, joten suuntasimme kentalle jo edellisen iltana ja kaperryimme penkeille odottamaan koneen lahtoa. Kaikki meni hyvin eika mitaan mainitsemisen arvoista tapahtunut.

Nyt siis olemme viettaneet lahes nelja paivaa taalla Saigonissa (tai siis virallisesti Ho Chi Minh Cityssa). Kiintymykseni Vietnamia kohtaan kasvaa kasvamistaan. Pelkka kavely ja katselu on parasta aktiviteettia, ja tulipahan molempien tuhlattua muutaman paivan budjettirahat paikallisiin design-vetimiin.

Lisattava viela on, etta valittaessani Hanoin liikenteesta en tiennyt mista puhuin. Katua ylittaessa tekee mieli huutaa, Swati sanoo etta sen jalat alkaa aina hiota, mulla nousee sydan kurkkuun. Vaan jotenkin kummasti nuo skootteristit tuntuu tietavan mita ne tekee. Kun tien ylittaa hitaasti topotellen eika tee akkinaisia liikkeita (kamalan vaikeaa kun oikeasti tekee mieli juosta itkien karkuun) niin hitto soikoon, nehan vaistaa.

Ylihuomenna hurautamme bussilla Kambodzaan ja maanantaina tapaamme Vierikon veljekset siella, Sihanoukvillessa, josta olisi tarkoitus matkata jollekin kivalle saarelle lepaamaan. Hiphip!