Pikaiset kuulumiset

Olen laiskistunut tämän kirjoittamisen suhteen. Joku päivä suolsin taas pitkän pätkän lillukanvarsia ja ohutta yläpilveä, mutta luen sen ehkä vielä itse ensin.

Itse asiassa, en mä nytkään jaksa. Nämä on taas niitä fiilistelykertomuksia joita haluaa jakaa kun ilta pimenee ja vaihdetaan tarinoita. Tai ehkä mulla on taas joku pitkä bussi-/laiva-/junarupeama ja kerron vähän tarkemmin. Lyhykäisyydessään: ihanaa. Opettelen surffaamaan, se vei heti mennessään. Vettä ja vauhtia, parasta. 

Mutta olkoon tämä nyt huolestuneille todisteena, että olen elossa. 

(Rusketus saa mut näyttämään paskaiselta. Tai ehkä mä vähän olen, dunno.)

Ai niin, sijainti on Gerupuk, ihan Kuta Lombokin holleilla, jos se nyt kellekään sanoo mitään. Meiningistä, etenkin Kutalla, tulee jotenkin mieleen Pai (onko nyt sitten sekään kyläpaha kellekään tuttu). Turisteja joo, mutta aika itsenäinen meininki, eli skootteri alle ja jonnekin näköalapaikalle/salaiselle rannalle/minne ikinä huvittaa.