Veturi, taksi, valtamerilaiva

Luvassa pari huonoa selfietä, ja sitten sitä matkustamisen raportointia. Mä päivitän tätä puhelimella, ei mitään hajua miltä lopputulos näyttää selaimessa. Että anteeksi te, joita kiinnostaa sellaiset. 

Olen taittanut tällä kertaa monet välit lentäen. Sen lisäksi, että se on epäekologista ja pelottavaa, on siinä sekin huono puoli, etten oikein ymmärrä, missä olen, jos tajuatte. Kaipasin matkustamisen tunnetta, ja koska aikaa on, päätin lentämisen sijaan tulla Yogyakartaan maitse. 

Veeran (sata pusua rakas vielä, ja synttärionnea, oon ihan tyhmä kun en ollut siellä) kanssa puhuttiin, että kaikista jutuista on aina eniten fiiliksissä kun ne on alkamassa ja mistään ei tiedä vielä mitään. Matkustamisessa, ihan siinä fyysisessä siirtymisessä, on aina se keskeneräisyyden ja mahdollisuuksien tuntu, että on menossa kohti jotakin, muttei tiedä mitä. Tälläkin reissulla olen monta kertaa harmikseni todennut, että ollaan jo perillä - niin mielelläni katselisin vaihtuvia maisemia popittaen jotakin oman elämäni montaasijakso -musiikkia. 

No ehkä meni taas vähän liioitteluksi se, paljonko kannattaa matkustaa kerralla. Tuntui, että johan tässä on istuttu äässillään, nyt voi suorittaa pari päivää. Lisäksi musta on järkevämpää taittaa matkaa kerralla paljon ja sitten voi taas halutessaan olla pidempään paikallaan. 

Ma-aamuna sain skootterikyydin Gerupukista Kuta Lombokille, josta otin shuttle-bussin Lembarin satamaan, ja sieltä laivan Balille. Kas näin:

Laivamatka kesti n. 5,5 tuntia, sen jälkeen jäin yöksi Padangbaihin. 

Tiistaiaamuna otin ensin yhden auton Denpasariin. Se ajoi Ubudin kautta, että tulipahan sekin melkein nähtyä. Se on se Eat, pray, love -mesta, valitettavasti en törmännyt Javieriin. 

Denpasarissa piti vaihtaa asemaa, bemolla. Mietin, kuinka paljon aikaa meneekään niihin lyhyisiin siirtymiin ja odottamiseen, jota ei oikeastaan edes lasketa. Toisesta terminaalista uuteen bussiin ja Balin läpi Gilimanukiin, läntiseen satamaan. Nämä välit meni esim. näin (ekaks bemo, sitten Gilimanukin bussi):

Tää jäbä puhui englantia, joten matka meni joutuisasti. Olen muutenkin vilpittömän haltioissani siitä, miten siistejä ihmiset on. Sitä ei kai muista ennen kuin on riippuvainen muiden hyväntahtoisuudesta. Varsinkin siirtyessä paikasta toiseen mä olen törmännyt uskomattoman kivoihin tyyppeihin. Onko kaikki vaan niin kivoja, en tiedä, mutta ihania juttuja. Tää tyyppi osti mulle matkalla bataatin, hedelmiä ja jonkun energiajuoman - varmaan ihan viisas veto, ehkä meiningistä jo huokui sellainen matala verensokeri. Ja kertoi paljon Balista ja etenkin turismin vaikutuksista, näytti mitkä on viimeisiä riisipeltoja, selitti, miksei makeaa vettä enää oikein ole ("mutta ehkä me voidaan kylpeä niissä uima-altaissa"), ja höpisi menemään paljon kaikkea. Samassa bussissa joku kuljetti kaloja, jollakulla oli verkkokassissa kana ja tipuja. Mä fiilistelin menemään. 

Balin läpi autoiltuani otin lautan Gilimanukista Javan puolelle. Se oli tällainen:

Olin perillä Javan itäisimmällä juna-asemalla n. klo 17.30 (kello hyppäsi tunnilla taaksepäin) ja odotin klo 22 lähtevää junaa lähinnä nettikahvilassa ja tötöilemällä ainoaa tietä ees-taas. 

Nyt kello on viisi tiistai-keskiviikko -välisenä yönä ja olen Surabayassa. Täällä haisee hiki, mutta se on luultavasti minun. Edellinen juna saapui hetki sitten, seuraava lähtee seitsemältä. Se on sitten viimeinen kulkuväline matkalla Yogakartaan. Jouduin luopumaan meren välittömästä läheisyydestä, mutta joistain asioista on pidettävä kiinni: varasin hotellin jossa on uima-allas. Matkan viimeinen viikko lähestyy, mutta ensin vähän temppeleitä ja jotain kyldyyriä. 

***

(Kello on n. kuusi aamulla, edelleen kökin täällä asemalla ja nää jäbät rupes musisoimaan. Nyt on vähän liikaa tää homma.)

***

Jk (perillä Yogyakartassa):

Täällä on sadekausi ihan kunnolla päällä. Olin haaveillut fillaroimisesta/skootteroimisesta lähialueilla, mutta eihän se ole kivaa jos tulee vettä niskaan. Hetken mietin ekstempore-lähtöä Thaimaahan, mutta ehkä nukun yön yli (yritän opetella antamaan asioille aikaa). Mitä sielläkään sitten, muka?

Saa ehdottaa kaikkee. Pusselipus!