Para Valentin

Sikapaskareissublogi

Otsikko Annan kommentista...

...joten kiitos siitä.

Tiedän, en ole kirjoittanut juuri mitään. Enkä ehkä kirjoitakaan enempää, liikaa kaikkea koko ajan. Joku eri kerta sitten, jos on aikaa.

Mutta tässä teille hieman elävää kuvaa. Yksi syy siihen, etten ole kirjoittanut on että olen odottanut parempaa videota kyseisestä illasta. Sellainen löytyy luokkakaveriltani, mutta syystä tahi toisesta koneeni ei ole hyväksynyt videota. Tuntuu siis, että universumi vastustaa nimenomaisen videon näyttämistä, joten tässä toinen.

Sunnuntaita odotellessa

Viime keskiviikko oli, uskotte varmasti, mieletön. Ilmaa baarissa jossa peliä seurasimme olisi voinut leikata veitsellä, niin adrenaliinin kuin kuumuudenkin vuoksi. Joka puolella kaikuivat tauotta huudot, kuten "Villa, Villa, Villa, Villa Maravilla" ja "Venga!" Pelin jälkeen kadut täyttyivät ihmisistä punaisissa paidoissa. Sunnuntaita on jännitetty siitä asti.

Koulu on, kuten jo aiemmin mainitsin, todella haastavaa. Kerrattakoon, että sanavarastoni ennen tänne tuloa kattoi ehkä parisenkymmentä sanaa. Säännöllisiä verbejä osasin alle kymmenen, epäsäännöllisiä noin kolme. Verbien taivutus rajoittui preesensiin.

Ensimmäisellä tunnilla aloimme opiskella perfektiä. Haastattelu, jonka perusteella päädyin kyseiseen ryhmään oli seuraavanlainen:
Alejandro:"Tunnetko menneet aikamuodot?"
Meitsi: "En".
Alejandro: "Ok".
Kaikki tapahtuu, tietysti, espanjaksi. Ensimmäiset pari-kolme päivää olin aivan poikki kaikesta ajattelusta sekä pitkistä kävelymatkoista ja flamencosta. Asun vanhassa kaupungissa ja koulu on uudessa kaupungissa, kolmen-neljänkymmenen minuutin kävelyn päässä. Tämä matka tulee käveltyä kaksi kertaa päivässä edestakaisin koska myös flamencotunnit ovat koululla, iltapäivällä. Myös flamenco on haastavaa: olen yksin tunnilla, joten saan yksityisopetusta ja löysäilyyn ei kaksi tuntia kestävän session aikana ole varaa. Opettaja puhuu vain espanjaa.

Parin viime päivän aikana olen päättänyt yrittää puhua vaikka puheessani ei varmaan liialti tolkkua olekaan. Sanavarasto on edelleen muy limitado. Vaan ehkä neljän viikon jälkeen osaan edes vähän enemmän.

Cadiz

Meikä bloggaa jälleen, tällä kertaa Cadizista, Andalucíasta. Siinä oli ensin pari kuvaa. Täällä on siis mummoja ja kirkkoja. On muutakin, mutta vielä ei ole tullut kuvattua.

Tämä postaus jää lyheksi, olen hiljalleen lähdössä illalliselle ja liian väsynyt pidempään aivotyöskentelyyn. Ensimmäinen päivä on ollut raskas. En ymmärrä mitään = No entiendo nada.

Ehkä illemmalla tai joku eri päivä lisää. Ai niin, aamulla matkalla kouluun näin delfiinejä. Flamenco-tunneilla opettelin alegríasta. Espanjan tunneilla en oikein osannut.