Phu Quoc

Tama on pikainen tiedotus siita, etta kaikki on hyvin. Jopa niin hyvin, ettemme yksinkertaisesti ole joutaneet internetin ja muiden hompotysten ihmeelliseen maailmaan.

Meika sukeltaa ja Ville makaa ja lukee. Jos meista ei jatkossakaan kuulu mitaan, tarkoittaa se vain, etta mina olen perustanut vedenalaisen feministisen teatterin ja Ville kasvaa naavaa riippumatossa kera paikallisen rommin.

Elakoon!

Hyvaa joulua

Haluamme hieman pahoitella aikaisempaa proystailyamme ja toivottaa vilpittomasti hyvaa joulua.

Alkaa hajotko. Jos meinaatte, tulkaa vaikka tanne.

Olga ja sherpansa Ville

Madventuresia mukaillen...

Te olette taalla.

Me ollaan taalla.

...eli hajotkaa pakkaseen.

Vietnamista Laosiin

Otsikko jo kertonee matkamme viimeisimmat vaiheet. Bussimatka maiden valilla sujui yllattavan napparasti. Tokihan renkaita taytyi aina valilla pysahtya korjailemaan, mutta ei mitaan verrattuna aikaisempiin kokemuksiini.

Nyt olemme Luang Prabangissa, joka vaikuttaa yllattavan turistiselta oltuamme muutaman paivan lahes ainoita lankkareita mailla halmeilla. Vaan pois murhe, kohta kiertamaan temppeleita.

Taalla pitaisi myos paasta vesiputouksille, mutta koska harmaat pilvet ovat varjostaneet matkaamme lahes tauotta, odottakaamme viela aurinkoa.

Tassa vahan kuvia.

Bussi Dien Bien Phu - Muang Khua, meitsit ja monta tavaraa.

Valipysahdys jossain pain Laosia.

Se renkaan korjaus.

Maailman kuumottavin silta.


Kuokkimassa Laolaisissa haissa.

Talla eraa en jaksa kertoilla naista kaikista asioista enempaa.

Silta oli tosi kuumottava. Kyla oli massy. Haat ihan kreisit ja monta Lao Laoa (viinaa) juotiin. Majassa oli kanssamme rotta. Busseissa aina oksennetaan - ei me.

Mutta koska jotain taytyy jattaa tummeneville talvi-illoille, kerron naista sitten tarkemmin. Jos oot mun frendi.

Nuudelisoppaa ja massiivisia pytinkeja

Mieleton pytinki Dien Bien Phussa. Se on kait Ranskan kukistamisen muistoksi.

Ville ja Pho, eli maailman paras nuudelisoppa.

Taas ma laitoin noi kuvat vaarin pain. No joo, Ville ja soppa on Hanoista, pytinki ja meitsi taalta Dien Bien Phusta.

Elikas, Hanoi rokkasi pari paivaa ja nyt siirryttiin pohjoiseen, tavoitteena paasta Laosiin. Sinne huomenna aamulla. Paivat on mennyt viela aikalailla matkustaessa, vaan mikapa siina. Linja-autossa on tunnelmaa.

Eilen kaahotimme Hanoin Giap Batin bussiasemalle, bussilla tietty sinnekin. Julkisen liikenteen kayttaminen ei ole vaikeaa, vaikka turreille niin usein yritetaan vaittaa.

Erinaisten seikkailuiden kautta ("Minne matka?", "Eikun tulkaa tanne bussiin", "Antakaa bussiliput pois") saimme liput ja paasimme oikeaan dosaan. Tuijoteltaviksi tottakai. Joo, olen tosi valkoinen. Villella on parta, kreisii.

Bussissa oli mukavat pedit ja ajo pehmeaa. Parin tunnin jalkeen pysahdyimme syomaan. Kuten jo totesin, matka on ollut siirtymispainoitteista. Ehka tasta syysta en ole viela ollut "reissumeiningeissa" ja asiat tuntuvat hetkittain hankalalta. Taukopaikan naistenvessa oli iso laatoitettu huone jossa kaikki pissasivat yhdessa koossa lattialle. Mukavan poytaseuralaishepun nostellessa lautaselleni hieman verista kanaa ja muiden tuijottaessa mietin etta mika vika niissa Kanarian saarissa oikeastaan on.

Kun sama nauravainen mies kaatoi minulle shotuliinin jotain viinaa ja paiskasi tassua kumottuani lasin muistin jo heti etta on tassa kaikessa jotain ihan muuta. Tyypit siirtyivat katsomaan jalkapalloa.

Matka kesti noin 12 tuntia, ja vaikka uni ei tullut (jetlag, kiistatta maailman paskimpia asioita) aika meni kohtalaisen nopeasti. Jossain valissa pari tyyppia meidan ymparilla ryhtyivat kaanonissa oksentelemaan. Yrjopussin tanssahdellessa vasten paikkaani mietin taas Kanariansaaria. Mmmm, karjalanpiirakoita, koffia ja iskelmaa. Vaan ei, pois tuollaiset mietteet, hyva tasta tulee.

Nyt siis olla hengailtu paiva taalla, ihan kiva pikkukaupunki. Turisteja ei ole(no okka, nahtiin me pari) ja meininki kaiken hustlauksen suhteen paljon iisimpi. Aika kivaa.

Aamulla Laos. Luulen.