No niin, olen saavuttanut ensimmaisen etappini, Bangkokin. Huisia. Ensimmaisena kuitenkin hieman lennosta. Tassa hampurilaismallini Finnairille:
+Kone oli juuri sopivan kokoinen, ei siis sellainen valtaisa mohkare jossa tuntuu etta sen ei todellakaan kuuluisi lentaa
+Jokaisen istuimen edessa oli oma tv
+Istuin rivilla, jolla oli vain kaksi paikkaa, joten vessaan halutessani piti kiiveta vain yhden ihmisen yli. Sekin oli ruotsalaisjappinen, joka heitti heti alkulennosta naamaan unilaakkeen joten ei edes huomannut kun loikin yli
-Viihdekeskus ei toiminut, joten omasta ruudusta ei ollut hyotya kun ei ollut mita katsoa
-Olin tilannut jo etukateen kasvisaterian (Finnairin puhelinpalvelu, 3,5 e puhelulta + pvm. tjsp). Muut koneessa olijat saivat valita jostain liharuuasta ja rucola-tomaattilasagnesta (kasvis). Mina sain yrjottavan punajuuripihvin joka ei muistuttanut punajuurta eika pihvia. Kun kysyin, onko aina tarjolla myos kasvisvaihtoehto eli tilasinko sellaisen turhaan, lentoemo kertoi innoissaan etta tama lasagne on ihan uusi juttu ja kuulemma sairaan hyvaa, mutta minulle sellaista ei nyt saada. Aamianen oli typera jumpulaleipa, muilla joku hieno sandwich SEKA jugurtti. Mulle ei jugurttia kuulunut.
+Lentoemannat kuitenkin etsivat mulle jostain jugurtin
+Afghanistanin ylla nain kolme mieletonta tahdenlentoa
+Kaiken kaikkiaan lento meni tosi ripeasti vaikka en juuri nukkunut
Sitten Bangkokiin. Taalla on aivan sairaan kuuma ja kostea. En kiistatta ole ikina ollut nain kuumassa mestassa. Ehka jonkin ajan paasta totun, nyt viela vahan liikaa. Guesthouse on ihan ok, hieman turhan hintava mutta mulla on ilmastointi (joka tosin saa huoneen jaisen kylmaksi).
Khao san road ei ole ihan mun teekuppi: Tyrkyttajia on jos jonkinlaisia, etenkin taksi- ja tuk tuk -kuskit ja erinaiset matkanjarjestajat (Ei, en halua etta ystavasi vie minut kahteen paikkaan tuk tukilla enka todellakaan halua maksaa siita kahtakymmenta dollaria, en myoskaan juuri nyt tarvitse laseravaimenperaa enka halua tulla katsomaan kun tytot ampuvat pingispalloja vaginastaan). Vaate- ja korukojuja on ihan sikana ja niiden myyjat antavat kulkea ihan rauhassa ohi. Kaikkea siistia kraasaa, varsinkin makeita t-paitoja.
Eilen olin konelennon jaljilta melko vasynyt ja hieman suruisa, ja koko paiva meni epamaaraisesti haahuillessa. Kuitenkin jo lentokenttabussissa tapasin mukavan portugalilaismuijan ja illalla suomalaisen Helin. Joten eihan taalla yksin tarvitse olla, jos ei tahdo. Siina viela yksi Khao sanin hyva puoli - muita reissaajia riittaa.
Menin vasyneena nukkumaan noin puoli kymmenen, mutta jetlaagi teki tepposet (jetlagi on heittamalla mun maailman paskimpien asioiden listan karkisijoilla) ja herasin puoli kolmelta. Kun en viela kuuteenkaan mennessa ollut saanut unta, paatin lahtea haahuilemaan. Reissun toistaiseksi parhaita paatoksia! Liikkeella oli vain paikallisia, erilaisia ruokamyyjia ja sikana munkkeja. Joten pysahdyin parin kojun luona syomaan asioita joista en yhtaan tieda mita ne olivat ja seitseman aikaan palasin hotellille nukkumaan.
Herattyani menin temppelialueelle, jonka nimea en muista, mutta se oli kreisin upea paikka. Kultaa ja mosaiikkeja, kaikkea mahdollista horpellysta, lintuja ja lumpeenkukkia. Piti laittaa tanne kuvia, mutta en onnistunut siina. Myohemmin sitten.
Tassa paallimmaiset fiilikset. Yksin lahteminen pelotti ja eilen olinkin aika kurjana, mutta nyt elama alkaa taas hymyilla ja odotan tulevia seikkailuita. Huomenna yojunalla Chiang Maihin, nyt lahden Chinatowniin.
Paivan biisi i-podissa: Nina Simone - Ain't got no...I got life
Labels: Thaimaa
